Ekotekstiilit – ekologiset valinnat mukaan vaateostoksille

ekologisia tekstiilejä

Tekstiiliteollisuus liikuttaa vuosittain merkittäviä rahasummia, ja kurkottaa kuluttajien elämään sekä perustarpeen että uusimpien trendien muodossa. Aina uudistuva muotiteollisuus kuluttaa kuitenkin huomattavan määrän energiaa ja kasvattaa hiilijalanjälkeä peräti 10 % maailman kaikkiin hiilidioksidipäästöihin verrattuna. Silmät avaava vertailukohde löytyy lento- ja laivaliikenteestä, jotka molemmat vaateteollisuus jättää armotta jälkeensä. 

Suuri osa vaatteista tehdään tietoisesti lyhytikäisiksi, jotta kuluttajat ostavat kausittain runsaasti uusia vaatekappaleita ja asusteita. Ongelmatonta kertakäyttömuoti ei suinkaan ole. Media uutisoi ahkerasti vaatejättien halvoissa tuotantomaissa tekemistä laiminlyönneistä niin ilmaston kuin ihmisoikeuksienkin suhteen. 

Kertakäyttömuodin kannatus kutistuu

Ympäristösaasteet, lapsityövoima, huonot työolosuhteet ja pienet palkat ovat asioita, joita tuskin kukaan haluaa tietoisesti tukea. Silti tekstiiliteollisuus tuntuu edelleen juoksevan ainoastaan halpojen tuotantokustannusten perässä. 

Vastapainoksi nykykuluttaja entistä tietoisempi vaatteen alkuperästä ja sen tekoon liittyvästä prosessista. Kertakäyttömuodin kannattajamäärät ovat laskussa ja ekotekstiilit yleistyvät. Moni herätyksen kokenut kuluttaja suuntaa katseensa kirpputoreille tai muille käytettyjen vaatteiden myyntialustoille, ja ottaa selvää hankkimiensa vaatteiden alkuperästä. 

Uusiomateriaaleja hyödynnetään tuotannossa entistä innovatiivisemmin ja luonnonmateriaalien kysyntä kasvaa. Ekologisista elintarvikevalinnoista alkanut kestävää kehitystä tukeva uusi elämäntapa valtaa jalansijaa nyt vaateteollisuuden eri sektoreilta.

Ekologiset tekstiilit ja luonnonmukaiset materiaalit 

Ekotekstiilit ovat ennen kaikkea luonnonkuituja, mutta ekologiseksi tekstiiliksi voidaan luokitella myös muuntokuidut (esim. bambu, evo-polyamidi, lyocell), synteettiset kuidut (esim. elastaani, kierrätetty polyesteri ja nylon) ja muut PureWaste- ja ylijäämämateriaalit. Tekstiilin ekologisuutta määritteessä vaatekappaleen elinkaaren kuormitus painaa usein vaakakupissa materiaalia enemmän. Tuotannon energiatehokkuus ja sen aiheuttamat ympäristöhaitatkin otetaan huomioon. 

Hamppu, luomupuuvilla ja pellava 

Vaatevalmistukseen käytettävä luonnonkuitu hamppu saadaan liottamalla kasvia altaissa. Lanka on kestävää materiaalia eikä sisällä huumausaineena tunnettuna tetrahydrocannabinolia. Hampun tekee ympäristöystävälliseksi sen nopea kasvutahti, pieni tilan tarve, luontainen tuholaisten vastustuskyky ja vähäinen vedenkulutus. Hampun viljelyn on huomattu jopa ehkäisevän eroosiota. Hamppukasvin negatiivinen maine kuitenkin rajoittaa viljelyn laajentumista eri maihin. 

Siinä missä tehotuotettu puuvilla vaatii runsaasti lannoitteita, kasvupinta-alaa ja vettä, luomupuuvillan valinta vähentää ympäristön saastumista. Luomutuotannossa ei käytetä geenimuutettuja organismeja tai keinotekoisia torjunta-aineita. Luomupellavakaan ei käytä tuotantoprosessiaan kemikaaleja, ja pellavan ontto rakenne tekee vaatekappaleista päällä viileitä ja kevyen tuntuisia.

Ristiriitainen villa

Vaikka villa on kiistattomasti luonnonkuitu siinä missä muutkin ekotekstiilit, sen ekologisuus voidaan kyseenalaistaa. Villan erinomaisista käyttöominaisuuksista ei sentään kiistellä, mutta villan tuotanto suuressa skaalassa ympäristölle kuormittavaa. Tehotuotantomaat, kuten Kiina, Australia ja Uusi-Seelanti, käyttävät villaan merkittäviä määriä maa-alaa, energiaa ja vettä. Eläintenhoito ja kasvattaminen aiheuttavat metaanipäästöjä ja suuret laumat ovat usein syypäitä joidenkin alueiden kiihtyneeseen eroosioon. 

Erilaiset kemikaalitkin ovat villantuotannossa suuressa roolissa, sillä loiseläimet on häädettävä sekä eläimestä että leikatusta villasta. Kovaa kritiikkiä saa erityisesti lampaille kivulias mulesing-menetelmä, jonka käyttö on jo kielletty EU-maissa ja Uudessa-Seelannissa.

Sertifikaatit ekotekstiilien takeena

Ekologinen päätös- ja ostoprosessi on helpompi tehdä, kun tuotteesta, sen materiaaleista ja alkuperästä on saatavilla luotettavaa tietoa. Kuvaan astuvat ekologisuuden ja vastuullisen takaavat sertifikaatit, joilla kestävän kehityksen periaatteiden toteutuminen on nopeasti tarkistettu. 

Yleisimpiä vaatealan vastuullisuudesta kertovia sertifikaatteja ovat:

  • Global Organic Textile Standard (GOTS)
  • Öko-Tex STANDARD 100
  • Reilu kauppa
  • Fair Wear Foundation
  • Bluesign
  • Business Social Compliance Initiative (BSCI)

Lisäksi markkinoilla on tiettyjä materiaaleja koskevia sertifiointijärjestelmiä. Global Recycled Standard (GRS) on tarkoitettu kierrätetyille materiaaleille, Responsible Down Standard (RDS) valvoo höyhenen ja untuvan tuotantoa ja Organic Content Standard (OCS) takaa tuotteessa käytetyn luomuraaka-aineen määrän. 

Sertifikaatin puuttuminen ei etenkään pienempien tekstiiliyritysten kohdalla kuitenkaan vielä tarkoita, että vaate olisi tehotuotettu tai ekotekstiilit unohdettu tyystin. Sertifikaattien hankkiminen on työläs ja maksullinen prosessi, johon kaikilla ei riitä resursseja. Vaatemerkit saattavat lisäksi käyttää tuotannon eri osa-alueita arvioivia sertifikaatteja. Tuotantoprosessi voi olla ekologinen, mutta muissa toimintatavoissa olisi parantamisen varaa.

Sertifikaatin takaamien ominaisuuksien toteutumista valvovat ulkopuoliset tahot ja niiden merkitys korostuu, kun tuotantomaana on niin kutsuttu riskimaa. Esimerkiksi Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on monia valtioita, joissa huonot työolot ovat yleisiä. 

Ekologiset vaatevalinnat arjessa

Kestävää kehitystä tukevat ekologiset vaatevalinnat voidaan jakaa hankintoihin ja huoltamiseen. Ostopäätös tulisi tehdä tarpeeseen perustuen, ei hetken mielijohteesta. Kun hankita sitten tehdään, valittu vaatekappale on parhaimmillaan ajaton ja kestävä. Materiaali on ekologista ja tuotantoprosessin kuormittavuus on otettu huomioon. 

Vaatteiden kierrätys kannattaa sekä silloin, kun käyttäjä itse tarvitsee uutta päälle pantavaa, että silloin, kun jo hankittu vaate on käynyt tarpeettomaksi. Vanhoja vaatteita on vaivatonta muokata uuteen uskoon ja korjata pienet viat, kuten ommella irronneet napit. 

Tärkeä ekoteko on suosia lähellä tuotettuja vaatteita. Suomessa ja EU-maissa on hyvät ympäristönsuojeluohjelmat ja työntekijöiden oikeuksista huolehditaan. Lähellä tuotetut ekotekstiilit ja vaatteet eivät tarvitse pitkää logistiikkaketjua ja pienentävät näin aiheuttamaansa hiilijalanjälkeä.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *